Tervetuloa Niittykunnaalle!

Lanttoniitynkin jutut jatkuvat blogissa Niittykunnas. 

Tervetuloa!

(http://www.niittykunnas.blogspot.fi/)

Lanttoniityltä Niittykunnaalle

Niitty on jälleen kerran hiljentynyt kokonaan. Lampaat ja kanat on siirretty talvitiloihin ja aidat on korjattu pois. Lampaat ehtivät syödä niittyalasta noin puolet.

Talvitiloihin muutti  ensimmäisenä emokana tipujensa kanssa 8. syyskuuta. Kahdeksan päivää myöhemmin lampaat siirrettiin tipujen vierustovereiksi. Muu kanaparvi muutti talvitiloihin 24.9.

Hieman jännitti kanaparven yhdistäminen. Pelkäsin, jos kukot ovat vihaisia tipuille, mutta ainut joka pisti ranttaliksi oli emokana. Emo puolusti melko raivoisasti tipujaan muilta kanoilta ja sai Gandalfkin hieman tuta. Gandalf höykytti siitä hyvästä toista kukkoa! Ajattelin myös, että tipujen maailma järkkyy, kun elämä ei olekaan pelkkää emon siivenalla oleilua, mutta tiput ei olleet millänsäkään tulokkaista. Olivat kukkojenkin edessä aivan pokkana. Ihankuin olisivat olleet aina osa parvea.

Tyytyväinen tipu uudessa asumuksessaan lämpölampun alla.

Mamman helmoissa.

Pajukon polttoa niityllä.

Lampaat talvitilassaan.

Mikä näky! Tiput olivat lennähtäneet ylimmälle orrelle!

♡

Parvi koossa.

Tehotuotannossa tässä tilassa voisi olla 54 kanaa, ja itse miettii, että onko tila liian pieni kahdeksalle...

Lampailla on vielä mahdollisuus ulkoiluun, mutta kanat joutuvat tyytymään sisätiloihin ensi kesään saakka.

Tämä blogi hiljenee nyt määrittelemättömäksi ajaksi ellei kokonaan. Lanttoniityn asukkaille on luvassa totaalisesti erilainen talvi. Ihmiset eivät meinaa enää karata etelään vaan jäävät talveksi tänne. Eläimien talviasumukset on reilassa, mutta ihmisten vielä pahasti kesken... Kiitän kaikkia lukijoita kuluneesta kesästä ja toivotan mukavaa syksyn jatkoa! Olen suunnitellut remontinalla olevalle maatilallemme blogia, jossa seurattaisiin lähinnä maatilan elämää eläimien kautta. Saattaapa sinne tulla myös päivitystä hirsitalon remontista, erästelystä, kalastelusta sekä puutarhasta yms. Olet tervetullut lukijaksi www.niittykunnas.blogspot.fi! Kunhan pääsen eroon tyhjän sivun syndroomasta...

Siiven suojassa

Viikon kaupunkivierailun jälkeen täällä taas. Eläimillä oli "naapurinrouva" hoitajana. Syvä kiitos ja sievä niiaus vielä tätäkin kautta!

Aamusumu.

Esteri.

Porostiina.

Ritu.

Hyvinsyöty viinimarjapensas jaksaa työntää marjaa.

Rysänpäältä.

Seittiä pukkaa.

Tiput on kasvaneet.

Siiven suojassa. ♡

Metsälaidun

Lampaat oli aluksi niin huonoja liikkumaan, että ajattelimme etteivät ne mene metsään kuluneella viikolla rajatulle laitumelle kovin hanakasti. Tänään aamulla ne jo kuitenkin laidunsivat siellä tottunein elkein pihlajan lehväksiä maistellen. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun meillä on osa metsästä aidattuna lampaille.

Lampaat alarinteessä. Lampi, jonne asti metsälaidun ulottuu, hieman pilkottaa puiden takaa.

Kamut metsäretkellä ♡

Porostiina ja naavaisia kuusia.

Pihlaja maistui.

Laajennettu laidun sekä tipu-uutisia

Olemme neljänä iltana kaiken muun toiminnan ohella väkertäneet lampaille laidunta. Aikaa meni kahdelta henkilöltä 7 h/hlö. Nyt lampailla on käytössä koko niittyala sekä myös rantaan asti ulottuva "metsälaidun".

Lampaat aamuauringossa laiduntamassa uuden ja vanhan laitumen entistä aitalinjaa.

Lampaiden aamulaidunnus on melko verkkaista. Välillä tullaan porukalla nuuhkaisemaan kuvaajaa ja jäädään jopa rapsuteltaviksi. Iltaisin meininki on usein melko vauhdikasta. Laidunta juostaan innoissaan ympäri joskus toisiaan pukitellen!

Laidunnettu ja laiduntamaton näkyy selvästi.

Ritu aamuauringossa.

Meillä on nyt kaksi tipua. Esikoinen ja kuopus. Kolmannesta munasta oli yrittänyt tulla rääpälemäisen pieni tipu ulos, mutta voimat olivat ilmeisesti loppuneet kesken kuoriutumisen. Kuuntelimme hiljaista neljättä munaa ja päätimme kurkata sisään kävi miten kävi. Varovasti ensin koputtelimme munaan säröjä kuunnellen vastausta, mutta muna pysyi vaiti. Pian jo huomasimme, että munassa on kunnon kokoinen, eloton tipu. Jostain syystä ruskuaispussi ei ollut vetäytynyt ja tipu oli menehtynyt. Elämä on... Toivotaan, että näillä kahdella virkeällä tipulla on onni matkassa ja niistä kehittyy tomeria munivia kanoja. Ja nimenomaan kanoja, ei kukkoja. Aika näyttää kumpia tiput on.

Nokikana ja viiriäinen

Piipittävästä ja koputtavasta munasta oli kuoriutunut pikkuruinen musta tipu tänään. Voiko suloisuuden määrään tikahtua?

Muut munat ovat edelleen ihan hiljaa. Saas nähdä jäävätkö ne kuoriutumatta. Hieman myös jännittää, miten nämä tipuset selviävät edes nuorikoiksi asti. Nyt on öisin melko viileää (+ 5 astetta), vaikka päivällä mennäänkin reippaasti + 20 asteen paremmalla puolella. Kunhan vaan tiput eivät palellu. Emme saa tänne mitään lämpölamppuakaan, koska meidän "viiden tähden luksushotellissa" ei ole sähköjä. Toivottavasti kanaemo onnistuu pitämään kananpojat lämpiminä.

Meille onkin kuoriutunut tipujen sijasta viiriäinen ja nokikana!

Ja huomaa miten "viiriäinen" on parissa päivässä kasvanut! 

Ensimmäinen vuorokausi

Esikoistipu ei ole vielä saanut seuraa. Yhdestä munasta on aamusta asti kuulunut piipitystä ja koputusta, mutta ketään ei ole vielä putkahtanut munasta ulos. Muut kaksi munaa ovat aivan ääneti.

Koimme pienoisia kauhunsekaisia hetkiä, kun vielä iltapäivällä kurkkasimme Kaunottaren alle. Näytti siltä, että tipu makaa elottomana kuoriutumattomien munien vieressä. Se tipu on kuollut, parkaisee Ville. Sitten äkkäämme sivummalla liikettä ja iloksemme toteamme esikoisen olevan hengissä. Hetken luulimme, että uusi tipu on kuoriutunut ja kuollut, mutta samassa hokaan, että se on karjalanpiirakka! Tai paremminkin piirakan reunat. Olin vienyt kanalle piirakan syötäväksi ja se oli syönyt piirakan osittain. Olipa reunat erehdyttävästi hieman hämärässä tipun väriset!

Karjalanpiirakanrippeet, jotka hämärässä aiheuttivat ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kuvassa alaoikealla.